Yksi itselleni tärkeistä teemoista on ”tukea ja toivoa tulevaisuuteen”. Tässä tarkoitan siis erityisesti tukea, jota oppilaille annetaan varhaiskasvatuksessa ja koulussa heidän erilaisten tarpeidensa mukaan. Esimerkiksi lukemisen kanssa kamppaileva lapsi saisi tähän haasteeseensa tukea mahdollisimman varhain. Ja vielä erityisemmin haluaisin nähdä tuen painopisteen yhä vahvemmin varhaiskasvatuksessa ja alkuopetuksessa. Mutta mitä tämä tarkoittaisi käytännössä ja miksi se on niin tärkeää?
Parasta tukea
Minulle kasvattajana ja erityisopettajana varhainen tuki on sitä parasta tukea, mitä lapselle voidaan antaa.
Kaikki alkaa siitä, että koulutettu kasvatuksen ammattilainen tekee havainnon, että esimerkiksi lapsen kielelliset taidot eivät kehity samaan tahtiin muun ikäluokan kanssa. Mitä tällainen havainto sitten tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että tähän pulmaan kiinnitetään kasvatuksessa huomiota. Se ei tarkoita sitä, että varhaiskasvatus muuttuisi koulumaiseksi tai lapselle annettaisiin kotiläksyjä, vaan osana varhaiskasvatusta ryhdytään tämän lapsen kohdalla käyttämään aikaa enemmän riimittelyyn, sadutukseen ja muihin leikkeihin kielellä. Käytetään keinoja, joiden tiedetään edistävän kielellisten taitojen heräämistä. Monet oppimiseen vaikuttavat ongelmat näkyvät jo paljon ennen kouluun menoa. Mitä aikaisemmin huomataan tuen tarve, sitä paremmat ja helpommat mahdollisuudet on vaikuttaa siihen.
Varhaiskasvatus on lapsen oikeus ei ainoastaan, että hän saisi kehittävää tekemistä, säännöllisen rytmin, rutiinit ja sosiaalisia taitoja jo varhaisella iällä, vaan myös siksi, että laadukkaalla varhaiskasvatuksella on merkittävä vaikutus myöhempään elämään. Suunniteltu, tavoitteellinen ja laadukas varhaiskasvatus tukee lapsen kehitystä ja oppimista. Ei ainoastaan varhaiskasvatusvuosina, vaan jopa nuoruusvuosiin ja aikuisuuteen saakka.
Erilaiset lähtökohdat elämään
Varhaiskasvatuksen positiivinen vaikutus lapsen kasvuun ja kehitykseen korostuu heikommista lähtöasetelmista tulevien lasten kohdalla. Tuen tarve usein tulee selkeimmin esille, mitä pidemmälle koulu-ura jatkuu. Usein silloin, kun se on ehtinyt jo vaikuttaa pitkään ja ongelman korjaaminen on isompi ja vaikeampi tehtävä. Paitsi, että lapsi on ehtinyt tottua siihen, että hänellä on tällainen haaste, näiden vaikeuksien takia hän on jäänyt sitä enemmän jälkeen muista, mitä pidempään tilanteen on annettu kehittyä kenenkään siihen puuttumatta.
Nämä mainitut asiat eivät muuten ole tarkoitettu moitteeksi vanhempi kohtaan, päinvastoin. Kelle tahansa vanhemmalle on selvää, että lapsi tarvitsee tekemistä ja rutiineja, jotta voi kasvaa ja oppia rauhassa. Jokainen vanhempi yrittää parhaansa mukaan myös tarjota näitä asioita lapselleen. Kaikilla ei kuitenkaan ole mahdollisuuksia tehdä näin, kun arjen paineet ja eri suuntiin vetävät velvollisuudet pakottavat tekemään kompromisseja. Siksi varhaiskasvatuksen pitää olla mahdollista kaikille perheille, jotka sitä tuntevat tarvitsevansa. Me olemme ihmisiä ja ihmisten kohtaamat tilanteet ovat hyvin erilaisia. Perheiden ei pidä joutua kärsimään siksi, että jonkun mielestä äidin tai vanhemman on oltava lapsen kanssa ensisijaisesti kaikissa tilanteissa ja varhaiskasvatus nähdään ylimääräisenä vaihtoehtona sen sijaan, että se olisi, niin kuin todellisuudessa asianlaita on, oleellinen osa suomalaista elämää.
Riittävät resurssit, terveelliset tilat
Laadukasta varhaiskasvatusta, koulutusta ja hoitoa saadaan ainoastaan riittävillä resursseilla. Henkilökunta ei saa joutua venymään jaksamisensa äärirajoille. Kaupungin tulee pitää huolta työntekijöidensä jaksamisesta, ammattitaidon kehittämisestä ja turvallisesta työympäristöstä. Lapset, koululaiset ja henkilökunta ansaitsevat kaikki turvallisen, puhtaan ympäristön, jossa kasvaa, kehittyä ja työskennellä.
Ja resurssit tarkoittavat aina rahaa, kyllä. Mutta olemmeko me oikeasti siinä tilanteessa, jossa emme tee parastamme uusien sukupolvien kasvattamiseksi ja kouluttamiseksi, koska emme halua omistaa asialle riittävästi resursseja? Ongelmat, joita puutteellisista resursseista seuraa eivät katoa minnekään, vaan ne löytyvät edestämme yhtä suurella varmuudella kuin limsatölkki, jonka potkaisee tiellä eteenpäin. Esimerkiksi syrjäytymisen suhteen on yleensä paljon vaikeampi ohjata nuoren aikuisen elämää, kuin korjata varhain syrjäytymiseen johtavia tekijöitä. Lisäpanostus lapsen elämän alkuvaiheeseen vaikuttaa myönteisesti koko elämään.
Ja siksi se on niin tärkeää.