Kuukausi: kesäkuu 2021

Suuri koulupiha-arviointi!

Pyöräilimme kokemusasiantuntijan kanssa Malmilla, Pukinmäessä ja Pihlajamäessä ja tutustuimme alueen koulupihoihin.

Kokemusasiantuntija piti kaikista pihoista, mutta toki osasta paljon enemmän kuin toisista.

Katselmuksemme jälkeen lähestyin Kasvatuksen ja koulutuksen toimialaa ja siellä kiinteistöistä vastaavaa virkamiestä. Halusin selvittää, mikä on aikataulu esimerkiksi Malmin peruskoulun pihojen perusparannukselle. Kaupungin käytäntönä on ollut, että pihat uudistetaan peruskorjauksen yhteydessä ja tämän aikataulun perään kyselin. Ikävä kyllä en ole saanut mitään vastausta, vaikka olen jo hetken odotellut. Niinpä keskityn kertomaan yleisesti koulupihoista.

Välinelainaamoita ja asfalttia

Helsingin kaupungilla on hieman yli 100 peruskoulua. Osa pihoista on upeita virikkeellisiä pihoja, joissa tekemistä riittää välituntien ulkopuolellakin. Toinen osa on sitten niitä aikuisenkin silmään hieman ankeita asfalttikenttiä. Välituntiliikunta on oleellinen osa kouluikäisen liikkumista ja mitä enemmän koulupihalta löytyy liikkumista edistäviä laitteita ja vempeleitä, sitä parempi. Tässä katselmuksessamme ei käynyt ilmi millaisia välinelainaamoita kouluilla on välituntisin, joten arvioinnista saattaa saada koulupäivän arkea ankeamman kuvan. Toisaalta ne pihat, joissa oli paljon kiinteitä välineitä, oli myös sunnuntai-iltana paljon lapsia leikkimässä. Viihtyisä, hoidettu piha kutsuu viettämään aikaa ja ehjät, kunnolliset välineet vähentävät ilkivallan mahdollisuutta.

Koulupihat ja korjausvelka

Helsingin kaupunki on nostanut koulupihojen kunnostamisen yhdeksi liikkumisohjelman toimenpiteeksi. Tämän kärkihankkeen myötä on uudistettu kaikkiaan kymmenen koulun pihat. Yksikään Malmin alueen pihoista ei noiden pihojen joukkoon päässyt. Kuten jo aiemmin mainitsin pihoja on yli sata, joten kymmenen pihan kunnostaminen on kuin rikka meressä. Vuoden 2017 kuntavaalien alla Helsingin kaupungin korjausvelka oli jo yli 500 miljoonaa euroa, nyt summa on noussut jo 1,3 miljardiin euroon. Koulujen peruskorjaukset ja kunnostukset sisältyvät tähän korjausvelkaan, samalla ne ajastaan jääneet koulupihat. Minusta kuluneella kaudella tehty kuntaveroprosentin lasku olisi voitu jättää välistä ja ohjata ne rahat sen sijaan muun muassa koulujen peruskorjauksiin. Mielenkiintoista kyllä, menetykset olivat puolen miljardin euron luokkaa. Ne vuodet, joita lapset koulussa ja pihoilla viettävät on loppujen lopuksi aika vähäisiä, mutta niiden vuosien aikana syntynyt into muun muassa liikkumiseen, kestää koko iän.

Lopulta se video

Malmin, Pukinmäen ja Pihjalamäen paras koulupiha selviää tämän meidän yhdessä editoiman videon lopuksi 🙂 Videossa ei ikävä kyllä ole tekstitystä, sillä siinä tuli omien taitojen ja käytössä olevan ajan raja vastaan.

Varhainen tuki, miksi se on merkittävää?

Yksi itselleni tärkeistä teemoista on ”tukea ja toivoa tulevaisuuteen”. Tässä tarkoitan siis erityisesti tukea, jota oppilaille annetaan varhaiskasvatuksessa ja  koulussa heidän erilaisten tarpeidensa mukaan. Esimerkiksi lukemisen kanssa kamppaileva lapsi saisi tähän haasteeseensa tukea mahdollisimman varhain. Ja vielä erityisemmin haluaisin nähdä tuen painopisteen yhä vahvemmin varhaiskasvatuksessa ja alkuopetuksessa. Mutta mitä tämä tarkoittaisi käytännössä ja miksi se on niin tärkeää?

Parasta tukea

Minulle kasvattajana ja erityisopettajana varhainen tuki on sitä parasta tukea, mitä lapselle voidaan antaa. 

Kaikki alkaa siitä, että koulutettu kasvatuksen ammattilainen tekee havainnon, että esimerkiksi lapsen kielelliset taidot eivät kehity samaan tahtiin muun ikäluokan kanssa. Mitä tällainen havainto sitten tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että tähän pulmaan kiinnitetään kasvatuksessa huomiota. Se ei tarkoita sitä, että varhaiskasvatus muuttuisi koulumaiseksi tai lapselle annettaisiin kotiläksyjä, vaan osana varhaiskasvatusta ryhdytään tämän lapsen kohdalla käyttämään aikaa enemmän riimittelyyn, sadutukseen ja muihin leikkeihin kielellä. Käytetään keinoja, joiden tiedetään edistävän kielellisten taitojen heräämistä. Monet oppimiseen vaikuttavat ongelmat näkyvät jo paljon ennen kouluun menoa. Mitä aikaisemmin huomataan tuen tarve, sitä paremmat ja helpommat mahdollisuudet on vaikuttaa siihen.

Varhaiskasvatus on lapsen oikeus ei ainoastaan, että hän saisi kehittävää tekemistä, säännöllisen rytmin, rutiinit ja sosiaalisia taitoja jo varhaisella iällä, vaan myös siksi, että laadukkaalla varhaiskasvatuksella on merkittävä vaikutus myöhempään elämään. Suunniteltu, tavoitteellinen ja laadukas varhaiskasvatus tukee lapsen kehitystä ja oppimista. Ei ainoastaan varhaiskasvatusvuosina, vaan jopa nuoruusvuosiin ja aikuisuuteen saakka. 

lapsi kiipeää kiipeilytelinettä ylöspäin

Erilaiset lähtökohdat elämään

Varhaiskasvatuksen positiivinen vaikutus lapsen kasvuun ja kehitykseen korostuu heikommista lähtöasetelmista tulevien lasten kohdalla. Tuen tarve usein tulee selkeimmin esille, mitä pidemmälle koulu-ura jatkuu. Usein silloin, kun se on ehtinyt jo vaikuttaa pitkään ja ongelman korjaaminen on isompi ja vaikeampi tehtävä. Paitsi, että lapsi on ehtinyt tottua siihen, että hänellä on tällainen haaste, näiden vaikeuksien takia hän on jäänyt sitä enemmän jälkeen muista, mitä pidempään tilanteen on annettu kehittyä kenenkään siihen puuttumatta.

Nämä mainitut asiat eivät muuten ole tarkoitettu moitteeksi vanhempi kohtaan, päinvastoin. Kelle tahansa vanhemmalle on selvää, että lapsi tarvitsee tekemistä ja rutiineja, jotta voi kasvaa ja oppia rauhassa. Jokainen vanhempi yrittää parhaansa mukaan myös tarjota näitä asioita lapselleen. Kaikilla ei kuitenkaan ole mahdollisuuksia tehdä näin, kun arjen paineet ja eri suuntiin vetävät velvollisuudet pakottavat tekemään kompromisseja. Siksi varhaiskasvatuksen pitää olla mahdollista kaikille perheille, jotka sitä tuntevat tarvitsevansa. Me olemme ihmisiä ja ihmisten kohtaamat tilanteet ovat hyvin erilaisia. Perheiden ei pidä joutua kärsimään siksi, että jonkun mielestä äidin tai vanhemman on oltava lapsen kanssa ensisijaisesti kaikissa tilanteissa ja varhaiskasvatus nähdään ylimääräisenä vaihtoehtona sen sijaan, että se olisi, niin kuin todellisuudessa asianlaita on, oleellinen osa suomalaista elämää.

Riittävät resurssit, terveelliset tilat

Laadukasta varhaiskasvatusta, koulutusta ja hoitoa saadaan ainoastaan riittävillä resursseilla. Henkilökunta ei saa joutua venymään jaksamisensa äärirajoille. Kaupungin tulee pitää huolta työntekijöidensä jaksamisesta, ammattitaidon kehittämisestä ja turvallisesta työympäristöstä. Lapset, koululaiset ja henkilökunta ansaitsevat kaikki turvallisen, puhtaan ympäristön, jossa kasvaa, kehittyä ja työskennellä. 

Ja resurssit tarkoittavat aina rahaa, kyllä. Mutta olemmeko me oikeasti siinä tilanteessa, jossa emme tee parastamme uusien sukupolvien kasvattamiseksi ja kouluttamiseksi, koska emme halua omistaa asialle riittävästi resursseja? Ongelmat, joita puutteellisista resursseista seuraa eivät katoa minnekään, vaan ne löytyvät edestämme yhtä suurella varmuudella kuin limsatölkki, jonka potkaisee tiellä eteenpäin. Esimerkiksi syrjäytymisen suhteen on yleensä paljon vaikeampi ohjata nuoren aikuisen elämää, kuin korjata varhain syrjäytymiseen johtavia tekijöitä. Lisäpanostus lapsen elämän alkuvaiheeseen vaikuttaa myönteisesti koko elämään.

Ja siksi se on niin tärkeää.

Kaikille erityisen tarpeen mukaan

Tiedäthän sen piirroksen, jossa tasa-arvo kuvataan piirtämällä kolme ihmistä katsomassa peliä aidan yli? Ensimmäisessä stripissä kaikki seisovat samankokoisten laatikoiden päällä. Tällöin pienin katsoja ei näe mitään. Toisessa stripissä laatikot on jaettu kolmen katselijan kesken siten, että pienin on saanut eniten laatikoita alleen, keskimmäinen yhden ja pisin katselija ei yhtään. Ensimmäinen strippi kuvaa tasa-arvoa, kaikille yhtäläiset mahdollisuudet katsoa peliä. Tasa-arvo ei tässä tapauksessa ole kuitenkaan oikeudenmukaista, sillä se ei huomioi eri yksilöiden erilaisia tarpeita ja mahdollisuuksia; heidän erilaisuuttaan, joka vaikuttaa lopputulokseen. Jälkimmäinen kuva näyttää mitä  on kohdella kaikkia kolmea oikeudenmukaisesti, jotta kaikilla on mahdollisuus nähdä peli.

Interaction Institute for Social Change | Artist: Angus Maguire http://interactioninstitute.org madewithangus.com

Minulle kasvatuksen ammattilaisena ja äitinä suomalainen yhteiskunta näyttäytyy yhä enenevässä määrin paikkana, jossa riittävä panostus yksilöön on vain peruspuitteiden tarjoaminen ja jossa yksilön menestys on jotenkin riippumaton niistä monista resursseista ja eduista, joita eri yksilöillä on vaihteleva määrä. Tosiasia on kuitenkin se, että esimerkiksi vanhempien koulutus ja varallisuus vaikuttavat merkittävästi lasten tulevaisuuteen: heidän koulumenestykseen ja tulevaan ammattiin. Vastaavalla tavalla vaikuttavat monet muut lasten elämän olosuhteista; erilaiset tavat oppia tai erilainen kasvutahti. Oikeudenmukainen yhteiskunta tasoittaa näitä eroja tarjoamalla heikommista lähtökohdista tulevalle enemmän. Kouluissa tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että oppilas, jolla on lukivaikeuksia saa koulunkäyntinsä tukemiseksi äänikirjoja ja muita tarvitsemiaan apuvälineitä, jotta hänkin olisi samalla viivalla muiden oppilaiden kanssa. 

Oikeudenmukainen koulu antaa myös haastetta niille, joille perusoppimäärä tuntuu liian helpolta. Alisuoriutuminen ei saa jäädä vaihtoehdoksi, vaan tukea on annettava myös ylöspäin eriyttäen. 

Lähikoulu paras koulu?

Suomi on sitoutunut toteuttamaan inkluusiota perusopetuksessa. Tämä tarkoittaa siis sitä, että lähikoulu on kaikille lapsille se paras koulu. Useimmille tutuinta on se, että jollakin on erityisen tuen päätös ja tämä lapsi opiskelee yleisopetuksen luokalla, jossa muilla lapsilla ei välttämättä ole aiemmin mainittua päätöstä. Mutta onko tämä inkluusiota vai integraatiota? Tämä on integraatiota, ei inkluusiota. Lähikoulussaan opiskeleva erityisen tuen oppilas on yleisopetuksen luokassa integroituna yleisopetukseen. Koulut saavat lisärahaa jokaisesta erityisen tuen oppilaasta, joita koulussa on. Pahimmillaan ollaan tilanteessa, jossa oppilas, joka selkeästi hyötyisi pienluokasta ts. erityisluokasta, joutuu olemaan yleisopetuksessa, jossa resurssit eivät riitä tarjoamaan hänelle riittävää tukea.

Erityisluokkia ja integroituja

Tarkoituksenani ei ole maalailla piruja seinille, mutta vuosien saatossa yleisopetukseen integroitujen erityisen tuen oppilaiden määrä on kasvanut pikku hiljaa ilman, että siihen on välttämättä nimenomaan pyritty. Vuonna 2018 virasto esitteli tavoitetta, jossa määriteltiin, että erityisen tuen oppilaista 60 %:a integroitaisiin yleisopetukseen ja 40 %:a opiskelisi erityisluokilla. Tämä tavoite haudattiin, ei ehkä kaikessa hiljaisuudessa, mutta toimialajohtaja ilmoitti joka tapauksessa kasvatus- ja koulutuslautakunnan jaostolle, ettei tätä enää tavoitella. Nyt lukiessani aiempia päätöksiä kiinnitin huomiota ensin tähän meille kerrottuun tietoon ja sitten edessäni olevaan päätökseen, jonka tausta-aineistossa mainitaan erityisluokilla olevien oppilaiden määrän laskeneen 51,5, %:iin. Samaan aikaan vuosien 2018 ja 2020 välillä integroitujen erityisen tuen oppilaiden määrä on kasvanut 42 %:sta 48,5 %:iin. Kuinka ihmeessä näin on käynyt? Onko tuki seurannut mukana? 

Ei ole. Ja tälle pitää tehdä jotain. Erityisen tuen oppilaat tarvitsevat useasti enemmän aikuisen tukea ja ohjausta opiskelunsa avuksi. Integroinnin kasvu yhdistettynä vielä suuriin luokkakokoihin rasittaa lapsia ja opettajia tarpeettomasti. Eikä se voi korjata ongelmia, joiden ratkaisuun opettajalla ei yleisopetuksessa ole välttämättä resursseja tai aikaa. Jos asialle ei tehdä mitään, se vie tarkoituksen koko kolmiportaisen tuen järjestelmältä, jättäen häviäjiksi sekä oppilaat, että opettajat. Ja epäsuorasti kaikki muutkin. 

Lisää määrärahoja

Helsingin kaupunki mainostaa itseään parhaana paikkana oppia. Toteuttaakseen tuon lupauksen koulutuksen määrärahoja on kasvatettava. Inkluusion toteuttamiseksi tuen pitää tulla luokkaan ja tukea pitää olla tarpeeksi; tällöin on kyseessä inkluusio ei integraatio. Ei voi olla tilannetta, jossa esimerkiksi yhden alakoulun laaja-alaisella erityisopettajalla on vastuullaan 220 oppilaan tuen tarpeesta vastaaminen. Opettajaresurssia ei voi jakaa ”kaikille yhtä paljon” -periaatteella, vaan kaikille tarpeen mukaan. Sitä on oikeudenmukainen koulu.