Sosiaali- ja terveyspalvelut tulevat poikkeuksena muuhun maahan jäämään Helsingin järjestettäväksi sote-uudistuksen jälkeenkin. Niiden järjestäminen tasapuolisesti, hyvin ja silti kustannuksia hilliten on tietenkin lähellä jokaisen kaupunkilaisen elämää. Kaupunki on järjestellyt terveyspalveluita useaan otteeseen. Viimeisimpänä kehityksenä on ollut palvelujen keskittäminen isoihin hyvinvointikeskuksiin. Oman kokemukseni mukaan tämä ei ole ollut pelkästään hyvä asia.
Terveysasemalta hyvinvointikeskukseen
Suurimmalle osalle Arabianrannan asukkaista alueen terveysasemana toimi ennen Vallilan terveysasema. Jossain vaiheessa aseman järjestelyjä muutettiin niin, että jokaiselle asiakkaalle annettiin hoitotiimi: hoitaja ja lääkäri. Minulla oli monta vuotta sama lääkäri, joka edes jossain määrin oli selvillä perussairauksista ja pystyi seuraamaan niiden kehitystä. Minä pidin järjestelmästä, sillä minun ei tarvinnut aloittaa hoitokäyntiä kertomalla sairauksiani uudestaan joka kerta. Joskus tuli suorastaan moitteita, kun lääkärini luuli, etten ollut syönyt perussairauteni hoitavia lääkkeitä. Akuuttitilanteissa menin ensin tervydenhoitajalle, joka arvioi tilanteeni ja sitten siirsi lääkärin hoitoon tilanteen niin vaatiessa.
Sitten Vallila yhdistyi monen muun terveysaseman kanssa Kalasataman hyvinvointikeskukseen, jossa samoja perussairauksiani hoiti noin kymmenkunta eri lääkäriä, akuuttikäyntien lisäksi. Minulla oli tunne, ettei kenelläkään ollut perinpohjaista käsitystä minun sairauksistani tai niiden tilanteesta. Hypotyreoosin labra-arvot ovat menneet vuosien aikana laidasta laitaan. Puolisoni teki minun itse kokoamieni tietojen pohjalta graafin, jossa todellakin näkyy arvojen heittely. Sairauden pitäisi olla sellainen, joka pysyy tasapainossa oikean annostuksen löydyttyä. No, viimeiset viisi vuotta on ollut melkoista vuoristorataa. Oma turhautumiseni kasvoi, koska aina oli uusi lääkäri ja hänellä ehkä erilainen näkökulma asiaan kuin edellisellä.
Malmille muutettuani otin ilolla vastaan tiedon siitä, että minulla olisi itselleni osoitettu lääkäri. Olen jopa tavannut tämän lääkärini. Minä haluan, että tämä hoitosuhde olisi pysyvämpi kuin mitä Kalasatama pystyi tarjoamaan. Minä uskon, että pysyvämmät hoitosuhteet yhteen lääkäriin tarkoittaa sitä, että muutoksiin sairauden tilassa on mahdollista reagoida nopeammin. Näin vältetään erityissairaanhoidon tarve mahdollisimman pitkään. Panostus perusterveydenhoitoon on satsaus jokaiseen meistä.
Pitkä suhde
Keskittämisen eduista, kuten tehokkuudesta, huolimatta pitäisi muistaa, että terveydenhoito ei tapahdu yhdessä hetkessä, kuin vuotavan hanan korjaaminen, vaan se on elämän pituinen suhde hoitoa tarjoavan ja sitä tarvitsevan välillä. Ihminen pysyy terveempänä, mitä paremmin hän pitää itsestään huolta ja tarpeeksi pitkäkestoinen suhde omaan lääkäriin ja hoitajaan antaa ihmiselle paremmin mahdollisuuksia pitää itsestään huolta. Samalla pitkäaikaisia sairauksia pystyy hoitamaan pitkäkestoisesti ja havaitsemaan ajoissa, jolloin hoitoennusteet ovat myös paremmat.
Kuten SDP:n helsinkiläiset lääkäriehdokkaat Juntura, Nurminen ja Rantanen kirjoittavat:
“Hyvin toimivia terveysasemia tulee vaalia ja niistä tulee oppia. Helsingin tulee pitää kiinni osaavista ammattilaisistaan, innostaa heitä ja huolehtia heidän jaksamisestaan.”
Jonne Juntura, Nelli Nurminen ja Mimi Rantanen https://helsinki.sdp.fi/ajankohtaista/jonottamatta-hoitoon/
Työn pysyvyys lisää työssä viihtymistä, sillä lääkäri tai hoitaja, joka auttaa potilasmassaa liukuhihnalta ei voi käyttää taitojaan parhaalla mahdollisella tavalla. Silloin työkään ei tunnu mielekkäältä.
Pidemmän päälle pitkät hoitosuhteet ja terveydenhoitohenkilökunnan viihtyvyydestä huolehtiminen tulevat säästämään rahaa koko yhteiskunnan tasolla. Vähemmän sairauksia, vähemmän pahoja sairauksia, joiden hoito on epävarmaa ja kallista. Vähemmän sairaseläkkeitä. Vähemmän menetettyjä hetkiä sairaudelle, mikä on hyvä myös työn tekemisen sekä talouden näkökulmasta. Työn tekeminen kunnolla säästää tulevaisuudessa, vaikka asiaan menisikin resursseja enemmän juuri nyt.
Uskon myös, että samaa ajattelua voi soveltaa hyvin myös sosiaalipalvelujen puolelle. Vai mitä mieltä sinä, lukija, olet? Voiko tukea tarvitsevaa auttaa vain hetken ja olettaa hyviä tuloksia? Vai voiko pidempi suhde sosiaalityöntekijään antaa kaupunkilaiselle paremman olon tilanteestaan ja sosiaalityöntekijälle paremmat keinot antaa konkreettista apua? Kumpi säästää lopulta enemmän? Säästäminen tapauskohtaisesti vai tukea tarvitsevien auttaminen niin, että tukea ei enää tarvitse?
Anna äänesi kuulua
Muista äänestäessäsi, että vaikutat siihen, millaiset lähipalvelusi sosiaali- ja terveyspuolella ovat. Valtuutettujen velvollisuus on ohjata perusterveydenhoitoa niin, että palvelu löytyy läheltä, hoitoon pääsee jonottamatta ja potilaille jää tunne, että asiat hoituu.
